Tarinoista

Maasta maahan, hitaasti junalla ja bussilla. Kuitenkin niin nopeasti. Kulttuurit, kielet ja ihmiset vaihtuvat hetkessä uusiin. Hetkittain tekisikin mieli hypätä junasta ja jatkaa matkaa jalkaisin.
Ilman kielitaitoa monet tarinat menevät ohitse ja tuntuukin välillä, että helpommin paikallisia tarinoita löytyisi istumalla kirjaston lukusaliin Suomessa. Matkassa jotain erilaista ja kiehtovaa, se on kirjoista irti päästämistä ja tarinoiden näkemistä hetkessä. Ilman kielitaitoa huomaakin jotain erilaista, ilmeitä tuoksuja ääniä. Linnun laulu ja tuulen hento kuiskaus laulavat omaa kertomustaan, jos vain osaisi pysähtyä kuuntelemaan. Toisinaan se onnistuu ja toisinaan ei.

Ihania ihmisiä on kaikkialla ja niin monesti on joku auttanut arkipäiväisissä asioissa kuin tarinoiden etsimisessäkin. Esim. Pekingissa sain tilaisuuden tutustua vähemmistökansan mielettömiin juhla ja häävaatteisiin ja samalla kuulla tarinaa vaatteisiin kirjailluista tarinoista. Takki piti sisallään kuvina koko maailman luomishistorian!

Toisaalta tämä kirjoittaminen on itselleni suhteellisen uutta ja sen laatu on niin erilainen verrattuna suulliseen tarinankerrontaan. Itse koen kuitenkin olevani enemmänkin tarinankertoja tässä hetkessa, enkä niinkään paperin välityksellä. Hetkittäin tullutkin pelko, että olen muuttumassa kirjalliseksi eläimeksi, elän ja toteutan itseäni ainoastaan tekstieni, blogin ja kirjeen kautta.
Onneksi polku on tuonut vastaan myos tilaisuuksia tarinailloille ja suulliselle kerronnalle. Olkholdin saarella, paimentolais jurtassa Mongolian eramaassa, Pekingin World trade mansionin 21. kerroksessa ja Mix-hostellin puutarhassa Chengdussa..
Nuo hetket ovat pitäneet tarinankertojan liekin palamassa sisälläni. Kiitos teille, jotka olette luoneet tilan tarinoille ja eläneet ne kanssani!

Kiinalaisia on aika paljon

Kaikki matkaoppaat neuvovat välttämään junia ja turistikohteita juhlapyhinä Kiinassa. Jotenkin unohdin haudanlakaisu päivän, kansallisen komen päivän juhlan ja varasin itselleni lipun kohti Tai'ania juhlan aatto yöksi. Niinpä päädyin tungetuksi sisälle junaan ja seisomaan yli 200 kiinalaisen kanssa samassa vaunussa (Olisi ollut istumapaikka, mutta en päässyt mitenkään tunkemaan vaunun toiseen päähän kuin juuri ennen määränpäätäni)
Sitten kiipeämään kohti Taoisistien pyhää vuorta TaiShania. Minä ja mielestäni ainakin miljoona kiinalaista kuljettiin ylöspäin madellen kuin suuri mato. Askel askeleelta yli pilvien sillan ja lopulta 5-6 tunnin jälkeen Eteläisen taivaan portin lävitse hupulle 1540 m korkeuteen. Aika avaava kokemus, jotenkin... (Lue lisää huhtikuun kirjeestä)

Tai'anissa tuli kesä. Ja minä hyvästelin vanhan maiharitakkini. Kannoin sen TaiShanilta laskevan joen partaalle ajattellen kaikkia 12 vuotta, jotka olimme yhdessä viettäneet. Muistelin kaikkia reissuja, epätoivon kyyneleitä, lukemattomia Sorbus pulloja ja satunnaisia suudelmia.
Sytytin suitsukkeen toivoen että takkini löytäisi uuden hyvän kodin ja sanoin hyvästit vanhalle ystävälleni.

Matka jatkuu

Vielä yhdet Hot potit paikallisessa ravintolassa ja tulevana yönä juna kohti TaiShania ja siitä ensi viikoksi kohti etelää ja Chengdua. Edessä haikeat jäähyväiset Pekingille. Kiitos Kaisa, Topi, Suvi-Elina ja Paju. Kiitos hetkistä ja päivistä, oli ihana olla teidän luona!

Mutta matka jatkuu..

Ensimmäinen tarinakirje lähti postin mukana muutama viikko sitten Venäjältä. Kirje sisältää matkakertomusta Helsingistä Baikal järvelle, muutaman valokuvan sekä tarinan Krokotiilistä ja pohjoisen neidosta. (Sekä paljon kirjoitus virheitä) Toivottavsti kirje löytää siperiasta, venäläisen koneiston läpi Suomeen, mutta jos ei kirjettä huhtikuun puoleenväliin mennessä ala kuulua niin ottakaa yhteyttä minuun ja koetetaan Kiinan posti laitosta vuorostaan. Seuraava kirje lähteekin huhtikuun aikana jostain päin etelä Kiinaa.

Ruoka odottaa, minä juoksen..

Peking

"Onni on puolen dollarin sormus.
Onni on kissan naukaisu.
Onni on koiran tuttu haukku.
Onni on uusi reppu.
Reppu täynnä toiveita,
reppu täynnä toiveita.
että asiat kyllä järjestyy."
-Tohtori Orff & Herra Dalcroze- (levyltä Muuvaara)

Helsinki-Peking 8092km..

Juna toi minut Mongolian autiomaan lävitse Pekingiin pitkänä perjantaina, kevätpäivän tasauksen ja täydenkuun aamuna. Vastassa Rinkisten perhe ovet avoinna ja inkivääri juomaa tarjoten.
Yllätyksekseni huomaan lepääväni 17 miljoonan asukkaan metropolissa. Ajatukseni oli piipahtaa vain muutamaksi päiväksi ja jatkaa matkaa maaseudulle ja kohti etelää, mutta täällä yhä ja onnellinen. Katsella lasten aamutoimia, piirrustuksia ja leikkejä. Lähteä yhdessä seikkailuille kaupungin kaduille ja lähipuistojen ihmeelliseen satumaailmaan.

Peking on ihmeellinen, ristiriitainen ja äärimmäisyyksien kaupunki. Miljoonat ihmiset saastepilven keskellä, 8-kaistaiset tiet täynnä autoja, tornitaloja ja taas lisää tornitaloja, joka puolella kiireistä vanhan purkamista ja uuden rakentamista.
Sitten heti pilvenpiirtäjän kupeessa on vanha temppeli täynnä suitsukkeen tuoksua ja kulman takaa löytyy portti rauhalliseen puistoon, mummot soittavat rumpuja, jostain kaikuu huilun sävelet, korkealla taivaalla lentävät värikkäät leijat ja vanha mies maalaa kahdella suurella siveltimellä kirjainmerkkejä vedellä katukiviin ja hymyilee aurinkona.

Toisinaan ei aurinkoa saasteiden takaa näy kuin heijastus ja hengittäminen tuntuu raskaalta. Yön aikana on tuuli puhaltanut pahimmat saasteet pois ja aurinko nousee kirkkaalle taivaalle. Riippupajuissa heleät kevään vihreät lehdet, kirsikat kukassa ja rakastavaiset suutelemassa Houhai järvellä. Ja minä hyräilen:

" Onni on puolen dollarin sormus.
Onni on kissan naukaisu.."

Matkasta ja kirjeestä

Tänään Ulan Bator, Mongolia, ylihuomenna Peking. Mutta miksi? Muistuttaakseni itseänikin laitan blogiin alkuperäisen kirjeen tammikuun lopulta. Ajatuksistani matkasta ja unelmasta.

Hei ystävä!

"Pisinkin matka alkaa yhdellä askeleella" - Laotse -

Minulla on unelma astua polulle. Tarinamatkalle Helsingistä kohti Ulurua. Kohti Australian aboriginaalien pyhää kalliota, Uniajan rajaa, kohti vanhaa aikaa ja tarinoiden syntyä. Unelmanani on kulkea matka maitse ja meritse ilman kiirehtivää lentämistä ja ilman liian tarkkoja aikautuluja ja suunnitelmia. Moskovaan lähden helmikuun lopullaa täydenkuun aikaan ja siitä junalla Pekingiin. Pekingistä kohti Aasiaa, siitä Oseanian saariston lävitse päätyen lopulta Australiaan. Paluu matkan toivoisin kulkevan Intian, Pakistanin ja Iranin kautta kohti Eurooppa ja Helsinkiä.

Matkallani haluaisin kuunnella sisäistä tarinaani ja etsiä tarinoita maista joissa käyn ja ihmisiltä joita tapaan, tarinoita olemassaolostamme, taistelustamme maailmassa ja ulkoisen ja sisäisen rauhan etsimisestä ja tavoittelemisesta.. niin että aina seuraavaan maahan saapuessani mukanani olisi kerrottavana tarinoita edellisestä maasta.Matkaani voit seurata nettipäiväkirjastani sivulta:

www.tarinoidenmaailma.blogspot.com (suomeksi)

www.helsinki-uluru.blogspot.com (in my broken English)

Voit myös tukea ja kuulla lisää matkasta tilaamalla tarinakirjeen, jonka saat kerran kuukaudessa postilaatikkoosi perinteisellä postilla maailmalta. Kirje tulee sisältämään mm. matkakertomusta, kuvia sekä tarinoita, satuja, legendoja maista joissa kierrän. Ensimmäinen kirje lähtee maaliskuun aikana luultavammin jostainpäin Kiinaa. Kirjeen voit tilata maksamalla 10e kuukaudessa (tai hyväksi kokemasi summan) tililleni OP 572099-270264. Voit tilata kirjeen kerran kuukaudessa tai kerallaan puoleksi vuodeksi. Kirjoita maksun viesti kenttään nimesi, osoitteesi ja kuinka moneksi kuukaudeksi haluat kirjeen tilata kerralla, sekä sähköpostiosoitteesi, jos haluat kuittauksen tilauksesta.

Kaikki ideat, kommentit, tarinat, kiinnostavat projektit joissa vierailla tai mennä vapaaehtoiseksi sekä kaikki yhteystiedot otan mielelläni vastaan!

tarina jatkukoon..

p.s. jos tiedät jonkun jota tämä kiinnostaisi, niin viestiä saa lähettää eteenpäin.

Taas Irkutskissa

Melkein kaksi viikkoa olen pyörinyt Siperiassa, Baikal järven ympäristössä. Kahden viikon aikana ehkä kaksi puolittain pilvistä päivää, muuten siperian kirkas aurinko. Ensimmainen yöpaikka järjestyi Luban äidin luota Angarskista, noin tunnin bussimatkan päässä Irkutskista. Lubaan törmäsin Pietarin metrossa ja ystävällisesti järjesti majapaikan. Aikamoiseiksi säätämiseksi meni Angarskiin pääseminen, kyseistä bussia ei tullut ja kielitaidottomuus tuli taas esiin, kolmen neljan tunnin jälkeen vihdoin perillä. Elekielen, venäjä-englanti fraasisanakirjan ja piirrustuslehtiön avulla keskustelua ja yhteisymmärryksen etsimistä.

Vihdoin viikon elekielen käyttamisen ja “net panimaiju ruski” (en ymmarra venäjää) hokemisen jälkeen tapasin englannin kielen taitoisia kaupungilla, sain tietoja alueesta ja suunnistin kohti Baikalia, Siperian sinisilmaa. Ihana saada jutella välillä jotain!

Vuosaaren shamaani Janin kanssa otettiin suunta yhdessä kohti pyhää Olkholdin saarta. Säätämistä taas linja-autojen ja kyytien kanssa, mutta lopulta perilla Baikal järven sydamessä. Oi mitkä maisemat ja mikä hiljaisuus! Vaeltelua, tura moskaa, auringon laskujen ja nousujen metsästämistä, ihmettelyä, hengittamistä ja tietysti vodkaa. Mahtavaa olla pois kaupungista.

Nyt taas Irkutskissa hoitamassa arkipäiväisiä asioita, pyykin pesua, puhelimen lataamista, sähkopostin kirjoittelua yms. Taskussa junaliput huomis aamulle kohti Mongoliaa.

Näkemiin Baikal, näkemiin vodka!
Näkemiin venäläiset kauniit tytöt hurmaavine hymyineen!

matka jatkuu

Aamu Siperiassa

Irkutsk, Siperia

Kirkas aurinkoinen aamu Siperiassa, nousen viiden junassa nukutun yon jalkeen ulos vihreasta vaunustani ja astun tuntemattomaan kaupunkiin. Rinkka sailytykseen, kaupungin kartta kioskista ja kahvilaan tutkimaan karttaa, missa ihmeessa mina olen?

Palataan kuitenkin hetkeksi taaksepain..
Perjantaina 22.2 lahdin Helsingista kohti Pietaria Venalaisella minibussilla. Matka alkoi tyylikkaasti kahden tunnin odottelulla katajanokalla. Lopulta kuitenkin kohti Pietaria ystavani Hannan kanssa, joka samalla toimi mahtavana oppaana Pietariin, Venalaisiin tapoihin ja kieleen. Pietarissa odotti Dunjan ja Dennisin asunto Malaja Bronnajan pikkuserkulla Bronniskajalla. Lampoa, naurua ja pehmea sanky!
Pietari! Voiko jokin olla niin kaunista? Suurkaupungin aanet ja tuoksut. Kukkakojut auki kadunkulmissa ympari vuorokauden, miehet ja naiset kantelemassa tulppaani kimppuja orastavassa kevat ilmassa, silloilla suutelevia pareja ja jostain kanaalilta kaikuu katumuusikon kitaran soinnut. Oi elama, Oi Pietari, rakastun sinuun!

Nyt Irkutskin kaduille miettimaan tulevaa yosijaa.
Tilaamalla kirjeen voit lukea tarkemmin matkasta.
Seuraavalla kerralla lisaa..