Purjevene Maralinga miehistöineen suuntaa takaisin kohti Australiaa ja minä, kuten vähän pelkäsinkin olen hieman jumissa Sulawesin pohjoiskolkassa. Kyselen lautoista, onko niitä ja milloin ja minne? Vastaus kuuluu: "On on, ensiviikolla... tai oo ei olekaan, siis seuraava lähteekin vasta kuukauden kuluttua... Tai siis on muita pienempia lauttoja länsi rannikolla.. tai ei olekaan.." Ok ok, minä ymmärrän ja en ymmärrä.. Ja ajan taas uudestaan ympäri kaupunki etsimässä toimistoa tai henkilöä jolta saisin ajantasalla olevaa tietoa. Mutta onko sellaista edes olemassa Indonesiassa?
En todellakaan tiedä!
Huolimatta kaikesta säädöstä ja ristiriitaisuudesta, minä rakastan!
Sydämeni palaa tälle maalle, näille tuoksuille, hetkille, ystäville, veljille ja sisarille ja haluaisin ymmärtää, kuulla taas yhden tarinan, sadun, ihmiskohtalon, oppia taas yhden uuden sanan bahasa Indonesiaa.. jakaa taas yhden hymyn..
Mutta toisinaan kadulla kävellessäni mieleni huutaa:
"älkää tytöt PRKLE hymyilkö mulle.. ootte liian kauniit!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Älä siellä nyt retkahda mihkään idän tyttöön, vaan tule jo Suomeen! Ikävä!
Lähetä kommentti