Hattupäinen mies, yksin merta tuijottaa.
Sanojen kanssa voi rakentaa sillan,
sanojen kanssa voi viettää illan,
mut mitä sä teet,
kun kadonneet on kaikki äänteet..
Sanojen kanssa voi rakentaa sillan,
sanojen kanssa voi viettää illan,
mut mitä sä teet,
kun kadonneet on kaikki äänteet..
-Maritta Kuula-
Kuinka tottua lähtemiseen, jatkuvaan hyvästelyyn.
Uusia ystäviä, jaettuja hetkiä, iloja suruja.. veljeyttä.
Välillä minä haluaisin olla se joka jää.
Mutta taas kerran minä pakkaan reppuni, sanon pikaisesti hei. Ja kun astun uuteen lauttaan tiedän, että mieleni vaeltaa huomisen unelmiin, mutta samaan aikaan katson taakseni toivoen, että näemme uudelleen, kun aika on oikea, kun aika on kypsä.
Ja kyynel silmäkulmassa kuiskaan tuulille viestin:
Ystäväni, rakas veljeni, kaunis sisareni
Sampai jumpa lagi - kunnes tapaamme taas!
P.s. Vaikka kuinka olen ollut huolellinen ja varovainen on kamerani taas rusak. Ei se jaksanut jatkuvaa matkaamista. Niinpä valittavasti uusia kuvia ei ilmesty, ennenkuin ratkaisen yritänkö ostaa uuden vai..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti