Vihdoin

Laiva on lastattu.
Muutaman päivän sisällä me nostamme ankkurin
ja suuntaamme Australiaan.
Minä vilkutan Kupangille,
sen oudolle sykkeelle ja mahtaville tyypeille.
Kiitos hetkistä ja kiitos avusta!

Helsinki-Uluru 9.luku paperilla ja kuorissa.
Tilaa kirje ja lue sattumista Timorissa, odottamisen ihanuudesta, sekä satu vuoriston kylistä nimeltään: "Nona - puiden lapsi"

Marraskuu

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
-san. Heikki Salo-

Vuodenaikojen rytmi kuljettaa ja sisälläni soivat syksyiset sävelet. Ulkoiset olosuhteet eivät vaan oikein tue noita tunnelmiani; kasvoillani lämmin merituuli, ympärilläni valkoiset rannat ja kookospalmujen varjot.
Kuitenkin silloin tällöin illan pimetessä istahdan mieleni sopukoihin; kääriydyn vilttiin, kuuntelen Anthonya, Gavea, Cohenia ja kynttilän valossa nostan punaviinilasin huulilleni..

Merta ja auringonlaskuja katsellen minä yhä vaan odotan.
Odotan laivaa.
Odotan passiini uutta viisumia.
Odotan jotain tapahtuvan.
Odotan jotain merkityksellistä tapahtuvan.
Odotan täyttäkuuta.
Ja odotan laivaa..

Odotan laivaa.. (Yhä vaan)

Länsi-Timorin kuiva maaperä odottaa sadekauden alkua, aurinko näyttää voimansa ja jo 9:ltä aamulla lämpötila nousee lähelle 35°C. Kupangin päivittäiset sähkökatkot pysäyttävät tuuletimet, minä hikoilen ja voin vain toistella uudestaan ja uudestaan:
"Panas, panas!"