Matkaan

Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan,hän nyhtää teltankepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuinkukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku. Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: hän on lähtenyt, syksy tulee."
-Tove Jansson-

Toven sanoilla aloitan matkani. Samalla sytytan kynttilan ystavalleni Jaana Ulriikalle, joka omalle matkalleen lahti kaksi vuotta sitten..

Pietari on kaunis ja aurinko paistaa kanaalien ja siltojen ylle.

Viikko lähtöön

Viikko lähtöön ja olen käymässä syntymä kodissani Parikkalassa. Tapaamassa rakkaita vanhempiani ja isovanhempiani. Päivät olleet saunomista, kahvittelua, jutustelua ja jakamista. Olen hengittänyt raitista ilmaa, katsellut kasvavaa kuuta taivaalla, kävellyt vanhoilla hautausmailla ja hiihtänyt lumisissa metsissä. Samalla kokenut puhdistuvani ja saavani voimaa tältä maalta ja näiltä kallioilta, puilta ja järviltä joiden ympäröimänä olen syntynyt ja elänyt lähes 20 vuotta.
On nautinnollista istua mummolassa kahvilla, kuunnella mummon tarinoita, täyttä elettyä elämää, täynnä värejä, surua ja iloa. Kuunnella tuota ihanaa, polveilevaa ja sujahtelevaa karjalan murretta, jota hän käyttää. Ja tuo mummon nauru, joka paistaa silmistä ja helmeilee kuplivana ilmassa, se parantaa!