Kuala Lumpur

Puikkelehdin pilvenpiirtäjien ja tornitalojen kupeessa chinatownin vilisevillä kaduilla miettien, että kunpa voisin jotenkin lähettää tämän tuoksujen, äänien, värien ja makujen kiihoittavan sekamelskan tai välittää tuon hetken kauneuden, kun yömyöhällä istuin kattoterassilla katsellen kaupungin valoja ja kuunnellen lämpimän monsuunisateen rauhoittavaa rummutusta peltikatoilla...

Aamun viileydestä

Otin bussin Cameronin ylängölle ajatuksenani pelastua muutamaksi päiväksi tältä jatkuvalta helteeltä. Ajelimme läpi kumipuu ja palmu istutusten kohti vihreitä vuoria ja tee viljelmiä. Höpöttelin Intialaissyntyisen kuskin kanssa ja kuuntelin tarinoita laittomista siirtolaisista, maanviljelystä, politiikasta ja korruptiosta.
Perillä sain sängyn vanhasta armeijan parakista, kaivoin rinkkani pohjalta pitkään käyttämättömänä olleen hupparin ja kääriydyin vaaleanpunaiseen vilttiin.. Ihanaa että on kylmä!

Australia ja työnteko (jota odotan jo innolla) on lähempänä päivä päivältä ja kilometri kilometrilta, mutta matkaa vielä on ja taloudellinen tilanteeni alkaa hieman huolettaa. Siis, jos mielessäsi on käväissyt tilata tarinakirjeitä, niin nyt olisi oiva ajoitus:)

Tunnelma muuttuu

Ylitin rajan Malesiaan ja kultaiset Buddhan patsaat, suitsukken tuoksu ja oranssi kaapuiset munkit vaihtuivat moskeijoihin, hunnutettuihin naisiin ja minareettien ruokous kutsuihin.
Tallustelin Kota Bharun kaduilla, katselin kaupungin elämää, ihmisiä, tunnustelin muslimimaan erilaista rytmiä ja nautin katukeittiöiden herkuista banaanin lehdiltä.

Nyt katselen kristallin kirkasta sinistä merta Perenthian saarilla, odottelen elokuun täydenkuun nousemista taivaalle ja muistelen Oscar Wilden tarinaa kalastajasta ja hänen sielustaan. Mielessäni kaikuvat kalastajan varjon sanat (sellaisina kuin ne muistan):

"Vuoden päästä, sinä iltana, kun kuu on täysi

minä odotan sinua tällä samalla rannalla.."

Päiväntasaaja lähestyy

Bangkokin sykkeestä matkustin muutama päivä sitten etelään saarelle nimeltä Ko Phangan. Löysin itselleni bambumökin ja riippumaton hiljaiselta rannalta. Katselin ja tunnustelin.. Tähänhän voisi hetkeksi pysähtyä. Niinpä purin laukkuni, sisustelin huonetta rinkasta löytyvillä koruilla, kiinnitin seinälle Eemin ja Viljan kuvat (noiden kahden, joita niin kaipaan).
Sitten pystytin pienen keittiöni, keitin itselleni nuudelit ja kupin kahvia, sytytin suitsukkeen ja makasin selalläni sängyssä.
Minulla on koti! Tämän hetken.

Helsinki-Uluru 6.luku lähti matkalleen Bangkokista. Kirjeessä tällä kertaa Satu vihreästä helmestä. Kertomus on kiitollinen olemassa olostaan kaikille saduille maailmassa, eräälle kookospähkinälle merenrannalla ja sille seikalle, että onnistuin hävittämään rakkaat 2 euron kungfu tossuni. Kirjeessä myös sattumia ja tunnelmia ajaltani Kampotseassa sekä valokuvat Kratiesta ja Phnom Phenistä.

Kampot 21.7.

On kuuma

on aivan liian kuuma.

Minä anelen:

Aurinko laske jo!

Anna minulle illan viileys,

tumman yön mystinen taika.

P.S. Onnistuin myös rikkomaan kamerani, eli valitettavasti kuva kansiot blogissa eivät päivity ennenkuin saan sen korjattua tai vaihdettua uuteen. Oi minä, oi minä!