Hki-Uluru luku XVI

Ei ole sanoja mulla nyt.
Maailma ja sen palo on niin paljon.
Mun sydän pakahtuu ja mieli leviää.
Niin paljon kauneutta, niin paljon rumuutta.
Ristiriitaisuutta ja harmoniaa.
Minä vain ihmettelen ja tunnen
..siellä jossain välissä.

Odottelen Bitungissa seuraavaa lauttaa kohti Jaavaa. Hellin itseäni (itselleni) ylikalliissa hotellissa, yritän kirjoitella, otan päivittäisiä (lähes 24h kestäviä) bahasa indonesia kielikylpyjä. Ylipäätään koitan vain levätä sekä valmistautua tulevaan juoksuuni kohti Helsinkiä. Edessä ylipitkiä lautta/juna/bussi matkoja, pikavauhtia vaihtuvia kulttuureja, kieliä ja ystäviä..
Mutta kaipa minä olen valmis.
On aika mennä kotiin.

Hki-Uluru luku XVI on pian matkallaan kohti Suomea. Kirjeessä tuokioita matkaltani Darwinista Bitungiin, pari valokuvaa sekä versioni Ambonilaisesta legendasta Nene Luhu.

-Tilaa kirje, lue lisää, tarjoa mulle nuudelit ja auta mut kotiin-

Tie ei ole suora - varsinkaan Indonesiassa

Purjevene Maralinga miehistöineen suuntaa takaisin kohti Australiaa ja minä, kuten vähän pelkäsinkin olen hieman jumissa Sulawesin pohjoiskolkassa. Kyselen lautoista, onko niitä ja milloin ja minne? Vastaus kuuluu: "On on, ensiviikolla... tai oo ei olekaan, siis seuraava lähteekin vasta kuukauden kuluttua... Tai siis on muita pienempia lauttoja länsi rannikolla.. tai ei olekaan.." Ok ok, minä ymmärrän ja en ymmärrä.. Ja ajan taas uudestaan ympäri kaupunki etsimässä toimistoa tai henkilöä jolta saisin ajantasalla olevaa tietoa. Mutta onko sellaista edes olemassa Indonesiassa?
En todellakaan tiedä!

Huolimatta kaikesta säädöstä ja ristiriitaisuudesta, minä rakastan!
Sydämeni palaa tälle maalle, näille tuoksuille, hetkille, ystäville, veljille ja sisarille ja haluaisin ymmärtää, kuulla taas yhden tarinan, sadun, ihmiskohtalon, oppia taas yhden uuden sanan bahasa Indonesiaa.. jakaa taas yhden hymyn..

Mutta toisinaan kadulla kävellessäni mieleni huutaa:
"älkää tytöt PRKLE hymyilkö mulle.. ootte liian kauniit!"

Täydenkuun tunnelma

Miun sydämessä on reikä.