Hengailua

Oon kuljeskellut autioilla rannoilla, istunut nuotiolla kalastajien kanssa, pelannut biljardia Teddy's baarissa ja kierrellyt kaupunkia Bemoilla. Noilla hurjilla paikallisliikenne kulkuneuvoilla, jotka suhahtelevat pitkin katuja ja joiden seiniä koristavavissa suurissa tarroissa tarroissa joko Kurt Cobain, Jeesus Kristus tai seksikäs playboy tyttö, ja joiden äänentoisto ja basson jyske saisi jopa Parikkalassa pillurallia harjoittavat Toyota kuskit kateelliseksi..

Mutta, mutta.. Pääsääntöisesti päivärytmiini on reilun viikon aikana kuulunut tallustelua Jalan Sumateralla, meren ja laivojen katselua, unelmointia, kahvit ja netti Lavalonissa, manggo mehu ja nasi goreng iltatorilla ja muutama Bintang tuoppi Robinin ravintolassa.
Siis olen hengaillut, kysellyt sieltä täältä ja tavannut aivan mielettömiä hahmoja Kupangin yössä, (ja päivässä) saanut taas uusia vihjeitä, tietoja laivoista, uusia kontakteja ja toivoni alkaa nousta taas. Ehkä en tapaa Persilaista Prinsessaa juuri nyt, mutta saatan hyvinkin löytää laivan, jonka kannella purjehtia Australiaan!

Helsinki-Uluru luku 8. on vihdoin matkallaan!
Lokakuun kirjeessä muistiinpanojani ja reunahuomautuksia ramadanin ajalta sekä tarina Jaavan kaduilta nimeltään "Samudera labalaba". Tarinasta en osaa muuta sanoa kuin, että se on taas outo nikotiinin tuoksuinen markus höpötys, joka kaipaisi reipasta kielen huoltoa.
No, deadline on mun muusa ja aikataulut pitävät itsekritiikkini joskus hävyttömän alhaisena:)

-Tilaa tarinakirje ja lue lisää..

Sekavia tunnelmia

Juoksin Balilta Kupangiin tai voisi oikeastaan sanoa että kiiruhdin Keski-Jaavalta Länsi-Timoriin 10 päivässä, istuin perseeni puuduksiin busseissa, bemoissa, moottoripyörien kyydissä ja lautoilla. Ohitin olankohautuksella Balin rannat, villit ja vapaat turistitytöt, hindutemppelit ja intilaisten suitsukkeiden tuoksut.

Kun odotin lauttaa Sumbawalle, mutustelin kuivattua banaania ja katselin kuinka aurinko laski Lombokin vuorten taakse, mieleni täytti outo haikeus. Tiedän, että Kupang on luultavammin viimeisiä pysähdyksiäni ennen Australiaa ja niin sanottua läntsimaista kulttuuria. Näin juoksemallako jätän jäähyväiset Aasialle?
Kaikesta huolimatta istuin seuraavaan bussiin. Ohitin Sumbawan moskeijat, pienet kylät, Komadon lohikäärmeet, Floresin hobitit ja animismin värittämän katolilaisuuden ja Kelimutun maagiset kolmiväriset kraaterijärvet. Kaiken tuon ohitse kuljin mielessäni ajatus ettei kaikkea voi vaan nähdä taikka kokea yhdellä kerta ja pidin itseni keskittyneenä kuvaan mahdollisesta veneestä kohti Darwinia.

Kuitenkin noina tunteina busseissa näin monta kaunista hymyä, sain monta uutta ystävää. Ja kun bussi ohitti joukon lapsia matkalla kylä kouluun mielettömien maisemien keskellä sisälläni soi tunne: Rakastan tätä maata!

Ja tuo tunne vain voimistui viimeisessä lautassa Endestä Kupangiin: Istuin ja makailin nuokkuen ja torkahdellen 18 tuntia punaisen puisen laatikon päällä keinuen aaltojen tahdissa, leikin 10-vuotiaan Bawalais pojan kanssa "I like..." leikkiä enganti-indonesia sanakirjan avulla, katselin kuinka delfiinit uivat lautan ympärillä ja näin kuinka illan pimetessä ihmiset torkkuivat lavereillaan ja hohtava lokakuun täysikuu muodosti hopeisen sillan meren ylle.

Laivauutisia

Saavuin vihdoin Balille, jossa ensitöikseni etsin vierasvenesataman ja jutustelin seiloreiden kanssa. Niin, olen alkanut jo ymmartää, että olen myöhässä tai vain liikkeellä väärään vuodenaikaan; tuulet puhaltavat pohjoiseen ja länteen, tuskin kukaan matkustaa tähän aikaan Australiaan.
Jonkinlaista ihmettä toivoen jätin kuitenkin ilmoitukseni seinälle:

Heading to Australia?
Do you need extra crew on your boat?

Nyt pieni flunssa/vatsatauti pakottaa minut pysähtymään hetkeksi. niinpä kirjoittelen ja lepäilen muutaman päivän Balin kukkuloilla. Sitten alan kiiruhtaa, juosta kilpaa väsymyksen, rahatilanteeni ja lähestyvän syklooni kauden kanssa. Suuntaan kohti itää ja seuraan puolivuotta sitten Irkutskissa kuulemaani vihjettä paikasta Timorissa, jossa Darwinilaiset merikarhut hengailevat.
Kupang ja Teddy's bar! Olen tulossa!