Viikko lähtöön

Viikko lähtöön ja olen käymässä syntymä kodissani Parikkalassa. Tapaamassa rakkaita vanhempiani ja isovanhempiani. Päivät olleet saunomista, kahvittelua, jutustelua ja jakamista. Olen hengittänyt raitista ilmaa, katsellut kasvavaa kuuta taivaalla, kävellyt vanhoilla hautausmailla ja hiihtänyt lumisissa metsissä. Samalla kokenut puhdistuvani ja saavani voimaa tältä maalta ja näiltä kallioilta, puilta ja järviltä joiden ympäröimänä olen syntynyt ja elänyt lähes 20 vuotta.
On nautinnollista istua mummolassa kahvilla, kuunnella mummon tarinoita, täyttä elettyä elämää, täynnä värejä, surua ja iloa. Kuunnella tuota ihanaa, polveilevaa ja sujahtelevaa karjalan murretta, jota hän käyttää. Ja tuo mummon nauru, joka paistaa silmistä ja helmeilee kuplivana ilmassa, se parantaa!