Päiväntasaaja lähestyy

Bangkokin sykkeestä matkustin muutama päivä sitten etelään saarelle nimeltä Ko Phangan. Löysin itselleni bambumökin ja riippumaton hiljaiselta rannalta. Katselin ja tunnustelin.. Tähänhän voisi hetkeksi pysähtyä. Niinpä purin laukkuni, sisustelin huonetta rinkasta löytyvillä koruilla, kiinnitin seinälle Eemin ja Viljan kuvat (noiden kahden, joita niin kaipaan).
Sitten pystytin pienen keittiöni, keitin itselleni nuudelit ja kupin kahvia, sytytin suitsukkeen ja makasin selalläni sängyssä.
Minulla on koti! Tämän hetken.

Helsinki-Uluru 6.luku lähti matkalleen Bangkokista. Kirjeessä tällä kertaa Satu vihreästä helmestä. Kertomus on kiitollinen olemassa olostaan kaikille saduille maailmassa, eräälle kookospähkinälle merenrannalla ja sille seikalle, että onnistuin hävittämään rakkaat 2 euron kungfu tossuni. Kirjeessä myös sattumia ja tunnelmia ajaltani Kampotseassa sekä valokuvat Kratiesta ja Phnom Phenistä.

Kampot 21.7.

On kuuma

on aivan liian kuuma.

Minä anelen:

Aurinko laske jo!

Anna minulle illan viileys,

tumman yön mystinen taika.

P.S. Onnistuin myös rikkomaan kamerani, eli valitettavasti kuva kansiot blogissa eivät päivity ennenkuin saan sen korjattua tai vaihdettua uuteen. Oi minä, oi minä!