Reilu kaksi viikkoa ehkä maailman suurimmassa pikkukaupungissa, Sichuanin osavaltion pääkaupungissa Chengdussa. (asukkaita n. 10 miljoonaa) Kaksijakoista elämää. Illat Mix-hostellilla, muutama olut ja höpötystä muun vaeltavan kansan kanssa, päivällä bussi kohti virkeää pulppuavaa keidasta, kohti paikallista steinerkoulua, pientä lampea ja sitä ympäröivää biodynaamista puutarhaa.
Mielettömiä ihmisiä, täynnä rakkautta, inspiraatiota ja sellaista tekemisen, oppimisen ja ymmärtämisen paloa, että meillä monella olisi opittavaa siitä.
Ilokseni pääsin koululla pitämään työpajoja puheesta, draamasta ja tarinankerronnasta opettajille ja vanhemmille. Ihana oli palata pitkästä aikaa myös vanhojen kunnon puheharjoitusten pariin.
Ja eurytmia!
Viikonloppuna osallistuin henkilökunnan mukana eurytmia työpajaan. Siinä astellessamme ja tehdessämme hallelujah pianon säestyksellä, muistot tulvivat kehon joka solusta ja silmät kostuivat hetkien kauneudesta..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Markus !
Vapputervehdys kevään pillastamasta kotimaasta! Se talvi oli täällä nopea, ja kevät suhisee nyt vauhdilla.
Kuulostaa hyvältä että olet päässyt töihin siellä. Mutta oikeastaan halusin vastata edelliseen kirjoitukseesi, jonka vasta tänään luin, että älä sitä pelkää että muuttuisit kirjalliseksi eläimeksi. Sehän on vain tätä hetkeä nyt siellä. Kaikki kokemasi jää kyllä mieleesi ja kehittyy lopulta suureksi kokonaiseksi tarinaksi, jota voit kertoa vuosia ja vuosia ja vaikka vuosikymmenien päästä kun olet jo vähän vanhempi ukko ja lapsenlapsesi istuvat nuotiopiirissä ympärilläsi...
Hyvää matkaa edelleen,
t. Opri.
ps. hienoja kuvia, kiitos niistä !
Lähetä kommentti