Kaikki matkaoppaat neuvovat välttämään junia ja turistikohteita juhlapyhinä Kiinassa. Jotenkin unohdin haudanlakaisu päivän, kansallisen komen päivän juhlan ja varasin itselleni lipun kohti Tai'ania juhlan aatto yöksi. Niinpä päädyin tungetuksi sisälle junaan ja seisomaan yli 200 kiinalaisen kanssa samassa vaunussa (Olisi ollut istumapaikka, mutta en päässyt mitenkään tunkemaan vaunun toiseen päähän kuin juuri ennen määränpäätäni)
Sitten kiipeämään kohti Taoisistien pyhää vuorta TaiShania. Minä ja mielestäni ainakin miljoona kiinalaista kuljettiin ylöspäin madellen kuin suuri mato. Askel askeleelta yli pilvien sillan ja lopulta 5-6 tunnin jälkeen Eteläisen taivaan portin lävitse hupulle 1540 m korkeuteen. Aika avaava kokemus, jotenkin... (Lue lisää huhtikuun kirjeestä)
Tai'anissa tuli kesä. Ja minä hyvästelin vanhan maiharitakkini. Kannoin sen TaiShanilta laskevan joen partaalle ajattellen kaikkia 12 vuotta, jotka olimme yhdessä viettäneet. Muistelin kaikkia reissuja, epätoivon kyyneleitä, lukemattomia Sorbus pulloja ja satunnaisia suudelmia.
Sytytin suitsukkeen toivoen että takkini löytäisi uuden hyvän kodin ja sanoin hyvästit vanhalle ystävälleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Markus! =0)
Mielenkiintoisia matkakertomuksia,niissä itsekin eli ihan mukana.Maiharitakin hyvästely oli erikoisesti minulle koskettava,näin aamutuimaan se toi kyyneleenkin silmään.
Auringon valoa ja säteitä tarina seikkailullesi
-Elise Kustou-
Lähetä kommentti