Tarinoista

Maasta maahan, hitaasti junalla ja bussilla. Kuitenkin niin nopeasti. Kulttuurit, kielet ja ihmiset vaihtuvat hetkessä uusiin. Hetkittain tekisikin mieli hypätä junasta ja jatkaa matkaa jalkaisin.
Ilman kielitaitoa monet tarinat menevät ohitse ja tuntuukin välillä, että helpommin paikallisia tarinoita löytyisi istumalla kirjaston lukusaliin Suomessa. Matkassa jotain erilaista ja kiehtovaa, se on kirjoista irti päästämistä ja tarinoiden näkemistä hetkessä. Ilman kielitaitoa huomaakin jotain erilaista, ilmeitä tuoksuja ääniä. Linnun laulu ja tuulen hento kuiskaus laulavat omaa kertomustaan, jos vain osaisi pysähtyä kuuntelemaan. Toisinaan se onnistuu ja toisinaan ei.

Ihania ihmisiä on kaikkialla ja niin monesti on joku auttanut arkipäiväisissä asioissa kuin tarinoiden etsimisessäkin. Esim. Pekingissa sain tilaisuuden tutustua vähemmistökansan mielettömiin juhla ja häävaatteisiin ja samalla kuulla tarinaa vaatteisiin kirjailluista tarinoista. Takki piti sisallään kuvina koko maailman luomishistorian!

Toisaalta tämä kirjoittaminen on itselleni suhteellisen uutta ja sen laatu on niin erilainen verrattuna suulliseen tarinankerrontaan. Itse koen kuitenkin olevani enemmänkin tarinankertoja tässä hetkessa, enkä niinkään paperin välityksellä. Hetkittäin tullutkin pelko, että olen muuttumassa kirjalliseksi eläimeksi, elän ja toteutan itseäni ainoastaan tekstieni, blogin ja kirjeen kautta.
Onneksi polku on tuonut vastaan myos tilaisuuksia tarinailloille ja suulliselle kerronnalle. Olkholdin saarella, paimentolais jurtassa Mongolian eramaassa, Pekingin World trade mansionin 21. kerroksessa ja Mix-hostellin puutarhassa Chengdussa..
Nuo hetket ovat pitäneet tarinankertojan liekin palamassa sisälläni. Kiitos teille, jotka olette luoneet tilan tarinoille ja eläneet ne kanssani!