Etsiydyin Bolaven ylängölle vesiputousten ja kahviviljelmien keskelle nauttimaan viileämmästä ilmastosta ja kyläelämän hiljaisuudesta. Mama Pap:n hyvässa hoidossa katselin lapsien, kanojen, lehmien ja porsaiden vipeltämistä pihamailla ja poluilla.
Voi tämä Laos. Yksi maailman pommitetuimmista maista. Vieläkin ihmiset käyttävät räjähteiden jäänteitä talojensa rakennus aineena ja yhä vielä joku menettää siskonsa, veljensä, jalkansa tai henkensä löytämättömien pommien räjähtäessä.
Kuulin tarinan valokuvasta, jossa vanha nainen hymyilee sydämellisesti pienen puotinsa edessä. Hyllyillä riisiä, soijaa, chiliä, muutama ananas; elämän perustarpeita ja kaiken sen keskellä hyllyllä räjähtämätön pommi.. Ja tarinat luolista joissa kymmenet tuhannet ihmiset elivät ja piileskelivät lähes kymmenen vuotta Vietnamin sodan aikana, kun USA soti Laossa ns. "Salaista sotaansa"
Voi historiankirjat, kaikki väkivalta ja kärsimys!
Kaikesta huolimatta ihmiset elävät arkeaan, kasvoillaan hymy, niin aito, ystävällinen ja kaunis!
Kesäkuun kirje sai postimerkin ja kirjekuoren ympärilleen Luang Prabangissa ja toivottavasti lähipäivina postilaatikoissa Suomessa. Kuoren sisällä sattumia Kiinasta ja matkalta Laosiin sekä legenda pohjoisen Laosin vihreiltä vuorilta nimeltään "Rummut yössä"
- Tilaa kesäkuun kirje ja lue lisää -
Nyt minä matkaan eteläiseen Laoon. Ihmettelen hetken Mekong joen saaria ja ylitän rajan Kampotseaan kohti uusia tarinoita..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti