Kiertelin päiviä vanhan Khmer kuningaskunnan pääkaupungin Angkorin palatsien ja temppeleiden raunioissa, alueella jossa asui mljoona ihmistä aikana jolloin Lontoo oli 50 000 asukkaan pikkukylä. Ajat muuttuvat, puut kasvavat, kuningaskunnat sortuvat, mutta kivi pysyy ja nämä rauniot kuiskivat tarinaa vanhasta kulttuurista, loistosta ja mahtavista kuninkaista, joiden jälkeläisiä on tämä Kampotsean kansa, joka etsii identiteettiään verisen menneisyyden jälkeen.
Vain 35 vuotta sitten Khmer rouge marssi Kampotsean kaupunkeihin, otti vallan itselleen, ilmoitti että on vuosi nolla ja alkoi rakentaa Pol Potin utopiaa. Tappaen ensimmäiseksi koulutetun väestön; opettajat, lääkärit, munkin, jne. Lopulta Khmer rougen valta tappoi joidenkin arvioiden mukaan lähes 2 miljoonaa ihmistä jättäen syvät haavat tämän kansan sydämeen.
Toistan itseäni ja sanon: Oi historiankirjat!
Mitä me voimme teiltä oppia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En ole vieläkään löytänyt Angkoriin mutta ehkä seuraavalla reissulla. Tie on nyt kuitenkin aurattu.
Angkorkin ilmeisesti kaatui omaan mahdottomuuteensa - suuruuteen. Tosin syitä ei tässä maailmassa ole pelkästään yhtä vaan useita...
Moi!
Angkor kannattaa kylla kayda katsastamassa. Thaimaasta paasee helposti Kolmen paivan passi temppeli alueelle vahintaan, jos ei viikkoa jaksa raunioissa kierrella. Ja jos vain aikaa on, niin Kampotseassa paljon muutakin kuin Siam Reap ja Phnom Penh :)
Iloa!
m
Lähetä kommentti