Melkein kaksi viikkoa olen pyörinyt Siperiassa, Baikal järven ympäristössä. Kahden viikon aikana ehkä kaksi puolittain pilvistä päivää, muuten siperian kirkas aurinko. Ensimmainen yöpaikka järjestyi Luban äidin luota Angarskista, noin tunnin bussimatkan päässä Irkutskista. Lubaan törmäsin Pietarin metrossa ja ystävällisesti järjesti majapaikan. Aikamoiseiksi säätämiseksi meni Angarskiin pääseminen, kyseistä bussia ei tullut ja kielitaidottomuus tuli taas esiin, kolmen neljan tunnin jälkeen vihdoin perillä. Elekielen, venäjä-englanti fraasisanakirjan ja piirrustuslehtiön avulla keskustelua ja yhteisymmärryksen etsimistä.
Vihdoin viikon elekielen käyttamisen ja “net panimaiju ruski” (en ymmarra venäjää) hokemisen jälkeen tapasin englannin kielen taitoisia kaupungilla, sain tietoja alueesta ja suunnistin kohti Baikalia, Siperian sinisilmaa. Ihana saada jutella välillä jotain!
Vuosaaren shamaani Janin kanssa otettiin suunta yhdessä kohti pyhää Olkholdin saarta. Säätämistä taas linja-autojen ja kyytien kanssa, mutta lopulta perilla Baikal järven sydamessä. Oi mitkä maisemat ja mikä hiljaisuus! Vaeltelua, tura moskaa, auringon laskujen ja nousujen metsästämistä, ihmettelyä, hengittamistä ja tietysti vodkaa. Mahtavaa olla pois kaupungista.
Nyt taas Irkutskissa hoitamassa arkipäiväisiä asioita, pyykin pesua, puhelimen lataamista, sähkopostin kirjoittelua yms. Taskussa junaliput huomis aamulle kohti Mongoliaa.
Näkemiin Baikal, näkemiin vodka!
Näkemiin venäläiset kauniit tytöt hurmaavine hymyineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti